Blogit

Traumainformoitu johtaminen terveydenhuollossa –  turvallista johtamista kriisien aikana ja jälkeen

Kirjoittanut,

Noora Niemimaa

TtM-opiskelija, Sairaanhoitaja

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Emmi Supinen

TtM-opiskelija, Sairaanhoitaja

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Sana trauma kuvastaa monien kokemusta 2020-luvun alusta; aihe on ajankohtainen maailmaa kahden vuoden ajan kurittaneen COVID-19 pandemian, sekä Euroopassa vallitsevan geopoliittisen kriisin ja sodan vuoksi.  Traumainformoitu johtaminen on lupaava viitekehys tukemaan yksilöiden, yhteisöjen sekä systeemien hyvinvointia traumaattisten tapahtumien aikana sekä niiden jälkeen.

Puhuttaessa traumasta ja traumainformoidusta lähestymistavasta, on meidän määriteltävä käsitteitä lyhyesti, sillä trauma sanaan liittyy paljon vanhentuneita ja vääriä käsityksiä. Trauma on henkinen tai ruumiillinen haava tai vaurio, johon liittyy yksilön selviytymiskyvyn ylittyminen ja sitä seuraava traumaattinen stressi. Traumainformoitu työote on tapa, jolla eri toimijat voivat ottaa toiminnassaan huomioon ihmisten erilaisia vaikeita elämänkokemuksia aktivoimatta niitä ja mahdollistaen toimijuuden näistä kokemuksista huolimatta. Traumainformoitu hoito taas on organisatorisen kulttuurin muutosprosessi ja hoitofilosofia. Sen sijaan että kysyisimme“Mikä sinussa on vikana?” kysymme “Mitä sinulle on tapahtunut?” Traumainformoidun liikkeen myötä ihmisille muodostuu kokemuksellisesti ja tiedollisesti uudenlainen näkökulma traumoihin ja pyrkimys kehotietoisuuden ja turvallisuudentunteen vahvistamiseen.  

Trauman terveysvaikutukset

Vaikka trauma-ajattelun taustalla on erilaisia koulukuntia, on tutkimusnäyttö trauman negatiivisista terveysvaikutuksista vahvaa. Akuuttien traumaattisten kokemusten (kuten väkivalta, onnettomuudet, sairastuminen, katastrofit) lisäksi trauman taustalla ovat usein haitalliset lapsuuden kokemukset eli ACE:t (Adverse childhood experiences). Tällaisia kokemuksia ovat mm. lapseen kohdistuva väkivalta, laiminlyönti sekä perheen monimuotoiset käytös-, mielenterveys- ja päihdeongelmat. Näiden myötä lapsi kokee toksista stressiä, joka on pitkittyessään kytköksissä sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin.  Yhteiskuntamme maksavat siis valtavia kustannuksia traumojen aiheuttamista kroonisista sairauksista, haitallisesta terveyskäyttäytymisestä sekä ennenaikaisista kuolemista.

Traumatisoituneella henkilöllä on usein valmiiksi alentunut kyky hahmottaa ja kestää terveydenhuollon monimutkaisia prosesseja, hoitoon hakeutumisen haasteita ja sääntöjä ja ne voidaan kokea ahdistaviksi, rasittaviksi ja jopa invalidisoiviksi, jolloin altistuminen uudelleen traumatisoitumiselle on suuri. Tämä on vielä todennäköisempää tänä päivänä, kun COVID-19 pandemian takia monien terveydenhuoltojärjestelmien toiminta on kriisiytynyt.  Näiden taustojen valossa on terveydenhuollon organisaatioissa huomioitava trauma aikaisempaa yleisempänä ja laajempana ilmiönä sekä päivittäiseen hoitoon ja organisaation johtamiseen vaikuttavana tekijänä.

Traumainformoitu johtaminen – tiedosta, tunnista, toimi ja torju

Traumainformoitu johtaminen on sekä johtamistyyli, että joukko erilaisia työkaluja, jotka tukevat johtamiskäytäntöjä. Nykypäivän johtamisessa on usein vahvasti vallalla tehokkuus- ja tulosajattelu, jossa huomion keskiössä ovat terveydenhuollon tulokset ja niiden seuranta. Laadukkaiden ja vaikuttavien terveyspalveluiden tuottaminen edellyttää henkilöstön työskentelyä tuottavalla, mutta myös tyydyttävällä tavalla; onhan hyvinvoivan henkilöstön sanottu olevan organisaation tärkein voimavara. Traumainformoitu lähestymistapa johtamisessa on yksi keino eheyttää työyhteisöä ja pyrkiä kohti turvallisemman ilmapiirin luomista koko organisaatiossa.

Kuviossa 1. tiivistämme neljä traumainformoidun johtajan työtä ohjaavaa ohjenuoraa, joita kutsutaan myös neljäksi R:ksi, (suomeksi neljä T:tä). Traumainformoitu johtaja tiedostaa trauman laajat vaikutukset ja sen mahdolliset toipumispolut; tunnistaa trauman merkit ja oireet asiakkaissa, perheissä, henkilökunnassa, ja muissa järjestelmään osallistuvissa; toimii integroimalla tietoa traumasta käytäntöihin, menettelyihin ja toimintaan, sekä pyrkiä aktiivisesti välttämään ja torjumaan uudelleen traumatisoitumista.

Kuvio. 1 Traumainformoidun lähestymistavan neljä T:tä (4 Rs)

Traumainformoidun johtajan toimintatavat ja ominaispiirteet

Traumainformoidun johtajan keskeinen tehtävä on luoda ja ylläpitää turvallista ympäristöä. Halusimme koota tähän joitakin toimintatapoja, miten johtajana voi ilmentää turvallista ja traumainformoitua lähestymistapaa:

-Vaali yhteyttä toisiin ja osoita työssä aitoa läsnäoloa, myötätuntoa, hyväksyntää ja lämpöä muita kohtaan. Anna virheet anteeksi, sekä salli ja tarjoa itselle ja muille kannattelevia ja korjaavia kokemuksia.

-Korosta kehotietoisuutta; käytä avointa, lähestyttävää ja huolehtivaa kehonkieltä. Tervehtiessä hymyile ja katso silmiin. Ole viestinnässäsi johdonmukainen ja kiinnitä huomiota sisällön lisäksi äänensävyyn ja sanamuotoihin.

-Harjoita kykyä tuntea ja kohdata laaja-alaisesti omia ja muiden aistimuksia, tuntemuksia ja tunnetiloja ja pyri rauhallisuuteen myös haastavissa tilanteissa. Korosta toiminnassasi henkilöstön hyvinvointia ja turvallisuuden tunteen ylläpitoa.

-Koska me olemme kaikki erilaisia, traumainformoituna johtajana hyväksyt erilaisuutta sekä erilaisia tapoja työskennellä ja siedät vastakohtia ja epävarmuutta.

-Kannusta muita luovuuteen ja visioi mahdollisuuksia, pyri lisäämään henkilöstön mahdollisuuksia vaikuttaa, kuuntele ja tavoittele työssäsi hyvää yhteistyötä ja vastavuoroisuutta henkilöstön kanssa.

-Tunnista omat arvosi, vahvuutesi ja kehittämiskohteesi ja niiden vaikutukset henkilöstöön. Kerää palautetta toiminnastasi.

-Sinulla on kyky asettaa rajoja ja rohkaiset myös muita omien rajojensa tunnistamiseen ja vaalimiseen terveellä tavalla.

-Ylläpidä keskustelua työhyvinvoinnista, työssä jaksamisesta sekä myötätuntouupumuksesta ja sijaistraumatisoitumisesta; hyödynnät hyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon sekä stressin säätelyn omahoitomenetelmiä sekä henkilökohtaisessa elämässäsi että työssä ja rohkaiset myös henkilöstöä näiden menetelmien käyttöön.

Kuviossa 2. on koottuna traumainformoidun johtajan ominaispiirteitä, joita Trauma Informed Oregonin traumainformoidun johtamisen työpajoissa on selvitetty osallistujilta, ja jotka ovat mielestämme hyvin linjassa ylempänä listaamiemme toimintatapojen kanssa.

Kuvio 2. Traumainformoidun johtajan ominaispiirteitä (Trauma Informed Oregon 2020.)

Traumainformoitu palveleva johtaminen – vastaus tulevaisuuden johtamistarpeeseen?

Traumainformoitu johtaminen on yhdistetty kirjallisuudessa myös palvelevaan johtajaan (Trauma Informed Servant Leadership). Palveleva johtajuus on näyttöön perustuva johtajuusmalli, jolla on yhteys asiakaspalvelun laatuun, asiakastyytyväisyyteen, työhyvinvointiin sekä turvallisen organisaation luomiseen. Palveleva johtaja on ensisijaisesti palvelija ja vasta tämän jälkeen johtaja, joka pyrkii auttamaan muita kukoistamaan sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Palveleva johtaja arvottaa työssään korkealle henkilöstön hyvinvoinnin ja sitä kautta yhteisten tavoitteiden saavuttamisen. Tämänkaltainen johtamisfilosofia voisi olla soveltuva traumainformoidun johtamisen viitekehys myös terveydenhuoltoon, kun tavoitellaan henkilöstön työssä ja ammatissa pysyvyyttä sekä asiakaslähtöisten terveyspalveluiden tarjoamista.

Traumainformoitu johtaminen on ylipäätänsä mielestämme lupaava lähestymistapa vastaamaan terveydenhuollon kasvavaan monimutkaisuuteen nyt ja tulevaisuudessa. 2020-luvun globaalien kriisien myötä keskustelu traumainformoidusta johtamisesta on erityisen ajankohtaista ja sille on kasvava tarve myös akuutin kriisin väistyttyä, kun pitkäaikaiset trauman vaikutukset alkavat ilmetä.  

Lähteet

Arthur, E., A. Seymour, M. Dartnell, P. Beltgens, N. Poole, D. Smylie, North, N. & Schmidt R. (2013) TraumaInformed Practice Guide. British Columbia Centre of Excellence for Women’s Health. https://bccewh.bc.ca/wp-content/uploads/2012/05/2013_TIP-Guide.pdf

Koloroutis, M. & Pole, M. (2021) Trauma-informed leadership and posttraumatic growth. Nursing Management (Springhouse) 52(12), 28-34.

Mahon, D. (2021) Trauma-informed servant leadership in health and social care settings. Mental health and social inclusion 25(3), 306-320.

SAMHSA. (2014). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. HHS Publication No. (SMA) 14-4884. Rockville, MD: Substance Abuse and Mental Health Services Administration. https://store.samhsa.gov/sites/default/files/d7/priv/sma14-4884.pdf 

Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) (2020) Yhteinen kieli – Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books Oy, Helsinki.

Schimmels, J. & Cunningham, L. (2021) How Do We Move Forward With Trauma-Informed Care? The Journal for Nurse Practitioners 17(4), 405-411.

The Institute of Trauma and Trauma-Informed Care. (2019) Trauma-Informed Organizational Change Manual. University at Buffalo. School of Social Work. https://www.tfec.org/wp-content/uploads/Organizational-Change-Manual-University-of-Buffalo.pdf

Trauma Informed Oregon. (2020). Behaviors and actions of traumainformed leaders. Trauma Informed Oregon Research Notes. Retrieved from traumainformedoregon.org

Wignell, A. (2021) Trauma-Informed Nursing Leadership: Definitions, Considerations and Practices in the Context of the 21st Century. Nursing Leadership in contemporary social issues 34(3), 24-33. doi:10.12927/cjnl.2021.26596.

Mielenterveystyön kehittäminen ja tutkimus ry 5 vuotta

Kirjoittanut Heikki Ellilä

Patentti- ja rekisterihallitus rekisteröi yhdistyksen 13.3.2015. Tätä edelsi noin puolentoista vuoden valmistelutyö suunnittelu- ja perustamiskokouksineen, joka pidettiin, jo syksyllä 2014 Helsingissä Hesperian tornisairaalaan ylimmässä kerroksessa. Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen valittiin Heikki Ellilä (pj.), Mari Lahti (siht.), Lauri Kuosmanen (vpj.), Raija Kontio, Marjo Kurki, Anja Hottinen (rh.), Marja-Liisa Rissanen, Pekka Makkonen, Tero Laiho ja Satu Kuivalainen. 

Yhdistyksen juuret ulottuvat kuitenkin jo 1990-luvun alkuun ja silloin turkulaiseen Pro Nursing yhdistykseen, jolloin yhdistyksessä toimivat kolme jäsentä kokivat tarvetta aloittaa, omien alakohtaisen, psykiatrisen hoitotyön koulutuspäivien järjestämisen. Päiviä alkoivat puuhata ESH, THM, Heikki Niemi, ESH Psykoterapeutti, Merja Löfgren ja ESH, SHO Heikki Ellilä.  Myöhemmin porukkaan liittyi THT, Maritta Välimäki ja MSH, SH, psykoterapeutti Jan Eriksson. Näitä psykiatrisen hoidon opintopäiviä järjestettiin useita, kunnes 2000 luvun alkupuolella sairaanhoitajaliittoon perustettiin oma Psykiatrisen hoitotyön jaosto, joka otti kontolleen järjestettäväksi alan opintopäivät sekä esim. sairaanhoitajapäivien mielenterveystyön sisällöt. Ryhmän jäseniksi saatiin useita alamme vaikuttajia eri puolilta Suomea.  Jaos toimi myös sairaanhoitajaliiton sisällä asiantuntijaelimenä, auttaen liittoa mielenterveysalan kysymyksissä.  Ryhmä järjesti useita kotimaisia alan opintopäiviä sekä kaksi kansainvälistä konferenssia. 

Vuoden 2013 alkoi muutaman psykiatrisen hoitotyön jaoksen aktiivin päässä kirkastua ajatus oman, itsenäisen, omilla jaloillaan seisovan, yhdistyksen perustamisesta.  Yhdistyksen, jonka jäseneksi voisi liittyä kuka tahansa mielenterveystyön kehittämisestä ja tutkimuksesta kiinnostunut henkilö. Yhdistyksen, joka kokoaisi yhteen, saman katon alle ne, jotka haluavat kehittää ja tutkia omaa alaamme, riippumatta heidän ammatillisesta tai akateemisesta taustasta, tai siitä ovatko alan ammattilaisia tai kokemusasiantuntijoita.

Yhdistys saatiin lopulta virallisesti pystytettyä vuonna 2015. 

Yhdistyksen säännöissä sen tarkoitusta kuvaillaan tarkemmin seuraavasti:

1) Yhdistyksen tarkoituksena on mielenterveystyöhön liittyvän kehittämistyön ja tutkimuksen edistäminen Suomessa.

2) Yhdistys järjestää mielenterveysalan koulutus – ja julkaisutoimintaa.

3) Toimia alan asiantuntijoiden tiedonvaihdon foorumina edistäen kehittäjien ja tutkijoiden verkostoitumista sekä mielenterveystyön tunnetuksi tekemistä.

Yhdistyksen toiminta alkoi vauhdilla, sillä jo seuraavana vuonna 2016 pidettiin yhdistyksen ensimmäinen seminaari: ”Mielenterveys ja yhteiskunta” teemalla. Totesimme tuolloin, että yhteiskunnallisuus oli ikään kuin ollut pitkään unohdettu aihe mielenterveystyön kentällä ja nyt olisi oikea aika nostaa yhteiskunnalliset aiheet keskiöön. Puhumaan seminaariin saatiin useita mielenterveystyön tunnustettua asiantuntijoita mm. Psykologi Esa Nordling, aiheenaan hyvin ajankohtainen Toipumisorientaatio sekä kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme, joka kertoi oman tarinansa mielenterveyspalveluiden vastaanottajana. Seminaari oli yleisömenestys ja järjestelyt sujuivat hienosti.

Seuraavana vuonna järjestimme matkan teatteriesitykseen katsomaan seminaariluennoitsijamme Juha Hurmeen kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää HULLU, teatteri Jurkkaan. Matka oli menestys osallistujamäärän suhteen ja esitys erittäin mielenkiintoinen sekä puhutteleva.

Aivan toiminnan alusta lähtien, yhdistys on ylläpitänyt koti- sekä Facebook-sivuja, jonne yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat vieneet kiinnostavia artikkeleita sekä linkkejä alamme kiinnostaviin kysymyksiin liittyen. Vierailijoita Facebook sivuilla on ollut kiitettävästi koko toiminnan ajan. Nykyään yhdistys ylläpitää myös Instagram-tiliä. Pyrimme päivittämään kotisivuja ahkerasti ja julkaisemme yhdistyksen hallituksen jäsenten kirjoittamia blogikirjoituksia. Pyrimme tekemään yhteistyötä alamme eri oppilaitosten kanssa ja olemme olleet mukana alamme koulutustilaisuuksia. Kuluvan vuoden tammikuussa, yhdistys oli mukana ”Mielenterveystyö hoitotieteessä” tapahtumassa Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella.  Yhdistyksellä oli tilaisuudessa mahdollisuus esitellä toimintaansa ja rekrytoida uusia jäseniä. Yhdistys on myös jakanut vuodesta 2018 apurahoja mielenterveystyön kehittämisen ja tutkimuksen tukemiseksi.  Apurahahaku on käynnissä parhaillaan ja haku päättyy syyskuun 2020 alussa.

Mongolian ja Euroopan välinen hankeyhteistyö on esimerkki mielenterveyden alan globaalista vastuusta

Kirjoittanut Joonas Korhonen

Kiinan pohjoisena naapurina Mongolia tuo suomalaiselle helposti mieleen laajan autiomaan, jurtat ja Helsinki – Siperian junayhteyden. Eurooppalaiseen elämänmenoon ja kulttuuriin verraten Mongolia voi vaikuttaa etäälle, mutta maan historiasta ja erityisesti kielestä löytyy yhtymäkohtia myös suomalaisuuteen. Mongolia oli osa Neuvostovaltaa, mutta nykyään maa elää murrosta niin populaarikulttuurin kuin terveydenhuollonkin alueella. Tämä näkyy katukuvassa nousevina ostoskeskuksina ja trendikkäinä ravintoloina, mutta myös sosiaali- ja terveyspalveluissa niiden siirtyessä asteittain moderniin digitalisaatioon. Mongolia onkin monessa mielessä ääripäiden maa. Kolmannes mongolialaisista elää yhä perinteistä elämää vaeltaen karjan ja vuodenaikojen mukana, mutta suurin osa ihmisistä on pakkaantunut hyvin pienelle alueelle maan pääkaupunkiin Ulan Batoriin (Ulanbaatar) ja sen läheisyyteen. Talven ja kesän välinen sadan asteen lämpötilaero kuvaakin hyvin eroja ihmisten elintasoissa. Mongoliassa käytetään yhä myös kivihiiltä lämmitykseen erityisesti hyytävinä talvina, mikä tekee Ulan Batorin ilmasta hyvin vaarallisen hengittää talviaikana. Lisäksi tupakointi ja mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat vakavia.

Globaali mielen hyvinvointi on kaikkien etu. Suomalais-eurooppalaista yhteistyönä Turun ammattikorkeakoulu on mukana kehittämässä ja jalkauttamassa mielenterveyden jatkokoulutuksen kokonaisuutta hoitajille. Yhteistyö on osa EU-rahoitteista hanketta MoMeNT – ”Mongolian mental health nurse training: post graduate diploma curriculum development and implementation project” (1 milj. euroa). Suomen lisäksi mukana ovat Hollannista Utrechtin ammattikorkeakoulu, hankkeen englantilainen johtaja University of ESSEXs sekä Mongoliasta Medical Sciences (MNUMS) kansallisena yliopistona ja kaksi yksityistä yliopistoa. Kolmelle vuodelle rahoituksen saanut MoMeNT päättyy syksyllä 2021. Ensimmäiset sairaanhoitajille suunnatut mielenterveys- ja päihdehoitotyön jatkokoulutuksen kurssit alkavat tulevana syksynä 2020 pilotointivaiheena.

Nykyiset terveyspalvelut ja alan koulutus eivät ole täysin kyenneet vastaamaan kysyntään. Erityisesti mielenterveyspalvelut ja alan korkeakoululutus on jäänyt kehityksestä. Tämän seurauksena lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat maassa vakavasti otettava uhka (UNICEF 2017). Kaikkiaan modernisaation keskellä vain 2% kansallisesta terveydenhuoltoon varatusta budjetista on kohdistettu mielenterveyden alueelle. Viimeisin, toinen kansalliseen mielenterveyden ohjelman tavoitteena (2010-2019) olikin lisätä mielenterveyspalveluiden saatavuutta, edeltäjänsä siinä täysin onnistumatta. (WHO 2013.) Maan ainoa mielenterveyteen erikoistunut sairaala (National Center for Mental Health, Sharhaad sairaala) sijaitsee Ulan Batorissa, jossa myös mielenterveyspalvelut ovat hyvin laitoskeskeiset. Kuitenkin kansainvälistä suuntaa seuraten mielenterveyspalveluja pyritään nyt monipuolistamaan sekä siirtämään palvelut terveyskeskuksiin ja lähemmäksi yhteisöjä.

Vaikka erityisesti Mongolian suuremmissa kaupungeissa länsimaalaiset vaikutteet jo heijastelevat kansainvälisen (kaivos)toiminnan seurauksia, vaikuttaa myös terveydenhuollon koulutuksen ja kapasiteetin vahvistamiseen tähtäävät hankkeet olevan tuore ja tervetullut kehityssuunta. Kaikkiaan maan mielenterveyspalvelut ja sen tutkimus eivät vielä kestä vertailua kehittyneempiin kansainvälisiin laatuodotuksiin. MoMeNT –hankeessa mielenterveydenalan korkeakoulutuksen kehittäminen ja opintojen jalkauttaminen on kuitenkin tiivistä yhteistyötä eurooppalaisten kumppaneiden ja maan korkeakoulujen kanssa. MoMeNT selvittää aluksi mongolialaisten sairaanhoitajien koulutustarpeita ja yhdistää niihin eri mielenterveyden korkeakoulutuksen hyviä käytänteitä Euroopasta ja Mongoliasta. Näiden pohjalta kehitetään mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetussuunnitelma, joka jalkautetaan paikallisten yliopistojen toteutuksena. Näin MoMeNT-hanke on saanut myös paikallista medianäkyvyyttä, jolla osaltaan tähdätään mielenterveyteen liittyvän julkisen keskustelun lisäämiseen sekä mielenterveyshäiriöihin liittyvien tabujen ja häpeäleiman poistamiseen.

Kirjallisuutta:

Byambasuren, S., & Tsetsegdary, G. (2005). Mental health in Mongolia. International psychiatry: bulletin of the Board of International Affairs of the Royal College of Psychiatrists, 2(8), 9–12.

UNICEF Annual report 2017 Mongolia; https://www.unicef.org/about/annualreport/files/Mongolia_2017_COAR.pdf

WHO. 2013. World Health Organization. Regional Office for the Western Pacific‎. Mongolia health system review. Manila : WHO Regional Office for the Western Pacific. https://apps.who.int/iris/handle/10665/207531

Lisätietoa hankkeesta.

Joonas Korhonen, lehtori,  hanketutkija MoMeNT –hanke, Turku AMK; joonas.korhonen@turkuamk.fi

Mari Lahti, Yliopettaja, tutkimusvastaava MoMeNT –hanke, Turku AMK; mari.lahti@turkuamk.fi

Joonas Korhonen, Sh (AMK), TtM, tohtorikoulutettava

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun lehtori ja MoMeNT -hankkeen tutkija. Lisäksi hän on väitöstutkijana Turun yliopistossa, Hoitotieteen laitoksella. Tutkimus- ja kliininen erityisosaaminen kohdistuu mielenterveys- ja päihdehoitotyön alueelle sekä sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen. Joonas toimii eri kansainvälisissä hoitotyön koulutuksen kehittämiseen tähtäävissä projekteissa ja mielenterveyden tutkimushankkeissa Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Joonas on Mielenterveystyön kehittäminen ja tutkimus ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja Hoitotieteen tutkimuseura HTTS ry:n Varsinais-Suomen aluetoimikunnan hallituksen jäsen.

Tunnekokemusten merkitys mielenterveysongelmista toipumisessa ja kokemusasiantuntijaksi kehittymisessä

Kirjoittanut Kari Soronen

Suomessa kokemusasiantuntijatoiminta on saanut valtakunnallisesti myönteistä huomiota osakseen viime vuosina. Paikallisesti kokemusasiantuntijatoiminta on jo merkittävässä asemassa. Päihde- ja mielenterveystyön yksiköissä ja järjestöissä kokemusasiantuntijoita on palkattu työhön osa-aikaisesti. Yksittäisiä kokemusasiantuntijoita on palkattu myös kokoaikaisiin työsuhteisiin.

Mielenterveyden kokemusasiantuntijuuden tutkimukseni Lapin yliopistossa perustuu fokusryhmäkeskusteluaineistoihin. Sen yhtenä tärkeänä tutkimusteemana on tunteiden merkitys kokemusasiantuntijaksi kehittymisessä. Tunteet tutkimuskohteena mielletään usein vaikeaksi aiheeksi ja niiden merkitystä myös vähätellään helposti. Nykyajan henkeen kuuluu rationaalisen ajattelun painotus. Ajattelemme mielellämme tekevämme kaikki päätöksemme järkeen perustuen. Kuitenkin tiedetään yleisesti, että tunteet ovat aina mukana ohjaamassa valintojamme ja tekemisiämme. Siksi niiden merkitykseen on tärkeä tutustua yksityiskohtaisemmin. Omia tunnekokemuksia voi katsoa rohkeasti, mutta samalla armollisesti. Tunteita ei voi määräillä tai hallita. Siksi niitä kannattaa opetella johtamaan.

”Tunnekokemusten prosessointi kehittää kokemusasiantuntijuutta”

Tutkimuksessani kokemusasiantuntijoiden kokemuksia mielenterveysongelmien kohtaamiseen liittyvistä tunteista ei voinut ohittaa. He kertoivat, että tietoa saa kirjoista ja netistä, mutta tunteet välittyvät vain kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa. Tunnekokemuksista syntyi omaa toipumista ja kokemusasiantuntijaksi kehittymistä tukeva kehitysprosessi, johon kuuluu erilaisia vaiheita: tunteiden kaaos, erittely, hyväksyminen, jakaminen, luottamuksen vahvistuminen, sekä jatkaminen ja luopuminen.

Mielenterveysongelmien kohtaamiseen liittyy syvä tunnelataus. Kokemusasiantuntijat kuvaavat alkuvaiheen tunnemyrskyä kaaokseksi, johon liittyy pelkoa ja pysäyttävä elämänhallinnan menetyksen kokemus. Omalle toipumiselle ja kokemusasiantuntijana kehittymiselle kokemus on tärkeä. Tunne, että elämä ei voi enää jatkua entisellään vie matkalle uuteen elämänvaiheeseen.

Monenlaisia ajatuksia pyörii mielessä mielenterveyden ongelmia kohdatessa. Alun kaaoksen jälkeen herää tarve ymmärtää tapahtuneita ja eritellä hämmennystä herättäviä tunteita. Kokemusasiantuntijat kertoivat tunteneensa häpeää, syyllisyyttä ja jopa itseinhoa. Kielteiset tunteet voivat viivyttää avun hakemista ja omaa toipumista. Koettujen tunteiden kohtaaminen ja sanoittaminen ovat tärkeä vaihe kokemusasiantuntijaksi kehittymisessä.

Tunteiden tunnistaminen johtaa ajan myötä tunteiden hyväksymiseen, joka palauttaa kadoksissa ollutta hallinnan tunnetta elämään. Tapahtuneita pystyy käsittelemään ja pohtimaan levollisin mielen. Tunteiden hyväksyminen ei ole helppoa. Se vaatii aikaa ja välimatkaa tapahtuneisiin. Kokemusasiantuntijuuden kehittymistä tunteiden hyväksyminen vie eteenpäin.

Tunteiden hyväksymisen kautta voi päästä eteenpäin tunteiden jakamiseen. Tunteiden jakamista vertaisten kanssa kokemusasiantuntijat pitävät erityisen tärkeänä ja voimaannuttavana. He kokevat tärkeänä kertoa peloista, ahdistuksesta ja hallinnan menetyksen tunteista. Juuri ahdistavien tunteiden jakaminen, niistä ääneen puhuminen tuo voimakkaan yhteenkuuluvuuden kokemuksen. Se antaa voimaa ja uskoa omaan kokemusasiantuntijuuteen.

Mielenterveysongelmien kanssa painiskelevat henkilöt ja kokemusasiantuntijat kohtaavat kielteisiä ennakkoasenteita, jotka istuvat yllättävän tiukassa. Ennakkoluulot eivät niinkään näy suoraan ilmaistuina, vaan ikään kuin olemuksessamme kehonkielenä, eleinä ja ilmeinä. Niiden ikävänä seurauksena on ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemus. Luottamuksen tunteen vahvistuminen vaatii, että ihminen hyväksytään tunnetietonsa kanssa. Luottamus rakentuu vähitellen, toivo tulevaisuuden suhteen vahvistuu. Epävarmuus ja haavoittuvuuden tunne hellittävät myönteisten tulevaisuuden odotusten myötä. Ympäristön hyväksyntä luo puitteet kokea oma kokemusasiantuntijuus merkitykselliseksi. Tunteista puhumisesta tulee yksi tärkeä ulottuvuus osana kypsää kokemusasiantuntijuutta.

”Kokemusasiantuntijuus voi olla tärkeä osa elämää tai välivaihe tulevaan”

Kokemusasiantuntijat kertoivat myös toiminnan jatkamiseen ja luopumiseen liittyvistä pohdinnoista. Osalle kokemusasiantuntijoista toiminnasta muodostuu tärkeä elämänalue ja osa identiteettiä. Toiminta voi olla todella laajaa ulottuen vertaistyöstä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja palkkatyöhön kokemusasiantuntijana. Monille se on väli- tai siirtymisvaihe johonkin toiseen, uuteen elämään. Kaiken koetun jälkeen moni haluaa irtaantua ja palata arkeen, tavalliseen elämään. Kokemusasiantuntijuus ei enää tunnukaan itselle ajankohtaiselta ja mielekkäältä. Jatkamisen ja luopumisen pohtiminen on omien tunnekokemusten pohjalta tapahtuvaa kokemusasiantuntijuuden syvällistä arviointia.
Tunnekokemuksilla on keskeinen asema kokemustiedossa ja kokemusasiantuntijuudessa. Tunteiden käsittely eri vaiheineen voi edistää omaa toipumisprosessia ja samalla tukea kokemusasiantuntijaksi kehittymistä.



YTM Kari Soronen
Kirjoittaja on Lapin yliopistossa Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeen tutkija ja Mielenterveystyön kehittäminen ja tutkimus ry:n hallituksen jäsen.

Lähteet ja samalla lisälukemista aiheesta kiinnostuneille:

Soronen, K. (2020) Tunnekokemukset osana kokemusasiantuntijaksi kehittymistä. Janus 28 (1), 60–76. https://doi.org/10.30668/janus.70425

Tuominen, C. (2018) Johda tunteita: Menesty työelämässä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Työsuojelurahasto (2019) Tunteiden johtaminen työpaikalla on järkevää. https://www.sttinfo.fi/tiedote/tunteiden-johtaminen-tyopaikalla-on-jarkevaa?publisherId=2723&releaseId=69870019